Minusta
Synnyin ja kasvoin aikuiseksi Roomassa. Rakastin viettää aikaa Trasteveren kaupunginosassa ja vieläkin muistan pienen leipomon, joka sijaitsi Via Goffredo Mamelin ja Viale Trasteveren välimaastossa. Se oli nimeltään Panificio Panella. San Cosimaton aukiolla sijaitsevasta leipomosta sai ällistyttävän hyvää tomaattipizzaa. Voin vieläkin tuntea suussani kuuman tomaattikastikkeen, jonka maku sekoittui ympärilläni pyörivän torin tuoksuihin. Rooma on täynnä kaaosta ja väsymystä, mutta samaan aikaan siellä saa elämäänsä uskomattoman paljon kauneutta. Nämä muistot vievät minut lähes 30 vuotta taaksepäin, mutta nyt ymmärrän, että juuri niiden ansiosta pizzasta on tullut niin tärkeä osa elämääni.
Roomassa työni oli soittaa levyjä. Musiikki oli elämässäni läsnä päivin ja öin. Sain antaa rytmin tanssiville ihmisille, radiomainoksille ja radio-ohjelmien juontajille. Vaikka rakastinkin työtäni, kaipasin pois Rooman kaaoksesta. Olin jo vuosia aikaisemmin tutustunut tyttöystävääni Sallaan, ja hänen kanssaan matkannut säännöllisesti Suomen ja Italian välillä, mutta viimein vuonna 2008 päätin muuttaa elämäni suunnan ja jättää Rooman.
Suomi vaikutti minusta hyvältä ja turvalliselta paikalta, ja minulla oli vielä mahdollisuus tehdä elämässäni jotain suurta. Jotain sellaista, joka Roomassa olisi ollut nuorelle miehelle mahdotonta.
Niin minä muutin Pohjolaan ja aloitin kaiken alusta. Yhtäkkiä löysin itseni vakavasta Suomesta, kaukana Rooman spontaanista ilmapiiristä.
Suomessa sain mahdollisuuden omistautua toiselle suurelle intohimolleni, joka oli vuosikaudet jäänyt musiikin varjoon: taikinoille. Yhdessä vaimoni Sallan kanssa avasin ensimmäisen pizzeriani, Suomen ensimmäisen roomalaisen palapizzerian Turkuun. Muutamassa vuodessa Pizzarium saavutti niin hyvän maineen, että pizzojamme tultiin maistelemaan muistakin kaupungeista.
Se oli ensimmäinen kerta, kun suomalaiset pystyivät kävelemään kaupungilla nauttien samalla hyvästä, rapeasta ja hyvin sulavasta pizzasta, joka tuoksui samalta, kuin minun lapsuuteni Roomassa.
Vuonna 2015 julkaisin yhdessä Saku Tuomisen kanssa Pizze-kirjan. Kolmesataa pizzalle omistettua sivua muuttivat useiden suomalaisten suhtautumista pizzaan.
Vuosina 2015–2017 Royal ravintoloiden kanssa avasimme kahdeksan roomalaista palapizzapaikkaa Suomeen. Vuosina 2017–2020 sen sijaan keskityimme NoHo Partnersin kanssa napolilaiseen pizzaan ja avasimme yhteensä kuusi Pizzeria Lucaa Suomessa sekä Tanskassa.
Tänä päivänä Luca on yksi Pohjois-Euroopan tunnetuimmista, pyöreää napolilaista pizzaa tarjoilevista pizzerioista.
Kesäkuussa 2018 Helsingin Pizzeria Luca sai tunnustuksen 50 Top Pizza -kilpailussa, jossa se valittiin Pohjois-Euroopan parhaaksi. Vuonna 2019 myös Kööpenhaminan Luca sai tunnustuksen samassa kilpailussa ja se valittiin Euroopan viidenneksi parhaaksi.
Nyt, kun minulla on takana useiden vuosien kokemus pizzasta, katson taas tulevaisuuteen ja etsin muutosta. Haluan keskittyä olennaiseen, tehdä vähemmän ja paremmin. Suonissani kulkee edelleen roomalaisen ruokakulttuurin perintö, joka saa minut arvostamaan rehellisiä ja selkeitä makuja. Tätä haluan jatkossa tuoda enemmän esille.
Italialaisen ruokaperinteen kunnioitus on aina ollut minulle pakkomielle, enkä ole koskaan suostunut tekemään kompromisseja tämän suhteen. Suomi ja Pohjoismaat ovat täynnä loistavia raaka-aineita, joita voi käsitellä italialaiseen tapaan. ”Local in an Italian way” tulee olemaan toimintaani ohjaava ajatus tulevaisuudessa.
Perinteitä on kunnioitettava, vaikka sattuisikin asumaan ulkomailla. Minulle tämä tarkoittaa sitä, että opetan suomalaisia maistamaan niitä makuja, jotka eivät muuten tässä maassa pääsisi esiin.
Haluan panostaa raaka-aineisiin ja keksiä uutta, mutta minusta on tärkeää tehdä se helposti ymmärrettävällä tavalla.